Ukkoskissat

Tiedän, että mummun koira meni ilotulitteista aina sekaisin. Samoin vanhempieni kissa. Uutenavuotena meillä oli vain Kimi. Eipä sen nukkumista mitkään ilotulitteet haitanneet. Luulisin, että kissat pelkäävät ukkosta. Meilläpä tilanne on vähän eri. Muutama päivä sitten ukkosti oikein kunnolla. No mitäs meidän kissat? Ei mitään merkkejä mistään pelkäämisestä, päinvastoin, niiden mielestä se oli superhauska juttu. Kaikki liimautuivat ikkunoihin. Outoa...

Eka Kimi makoili vähän pöydällä. Näissä kuvissa täytyy huomioida, että yhtäkkiä kämpässä pimeni täysin. Me ollaan vähän hämäriä ihmisiä, joten kunnon valaistusta ei meille edes saa, joten kuvien ottaminen pimeellä on hankalaa.

Sitten Kimi otti paremman paikan. Ja tuo asento oli juuri pahimman myräkän aikana, niin mielenkiintonen se ukonen on.

Sitten Kille katseli ulos. Ikkuna siis aukee juuri ei kissan mentävän aukon verran. Periatteessa se on Killen ja Kimaran ainoa ulkoilumahdollisuus tällä hetkellä, koska heitä ei vielä tänä vuonna uskalla viedä ulos. Tai no ehkä Killen... Mutta kuitenkin, kissat änkeävät vuorotellen ikkunan väliin. Voitte kuvitella kuinka likainen ikkuna on,  koska aukko on niin kapea, että he istuvat siellä nenä kiinni ikkunassa.

Kimara odottaa kiltisti ikkunavuoroaan.

Tuo siis ei ole sitä ulkoilua, vaan kissa änkee yleensä kunnolla oikein kahden lasin väliin.

Ukkosen loputtua rupesi väsyttämään, eka Kimiä. Tuo asento bongattu ekaa kertaa.

Sitten haukottelemaan rupesi Kimara.

Killekin kellahti sohvalle.

Myöhemmin Kimi päätti vaihtaa paikkaa Killen kanssa sohvalle. Jos joku ihmettelee viltttiä, niin selityksenä on nahkasohva ja kissojen ralli. Kynsiä raapivat kiltisti puuhun, mutta öisin kun kissat leikkivät littaa, niin se menee vähän sohvan hermoille, niin pakkohan sitä on suojella.

Kille nukkuu ma(u)koisasti.

Näitä kuvia katsellessa tekee mieli mennä nukkumaan. Mutta herää kysymys, miksi kissat nukkuvat nyt? Ikinä eivät ole nukkuneet tähän aikaan! Toinen kysymys on teille, pelkäävätkö teidän eläimet ukkosta? 

Yllätys! Meillä asuukin kissojen sijasta hiiriä! Tai älä jätä nälkäisiä petoja yksin osa 2

Hain äitini luota vadelmapiirakoita, jotka olivat mun pikkuveljen tekemiä. (Kuten ehkä huomaatte koristelusta). Tulin kotiin, laitoin piirakat pöydälle. Puolen tunnin päästä meitä odottikin tälläinen yllätys sohvalta. Pieneltä possulta oli järsitty korvat, silmät, kärsä ja saparo ja jopa vähän enemmän. Piirakka oli mukavasti kissankarvoissa ja kuolassa. Nam! Toiselta possulta vietiin vain korva. Hyvää ruokahalua! Arvelemme, että teon takana on Kimara. Neiti kun tykkää syödä leivottuja juttuja.



Tässä, voitte vertailla ja samalla kuvitella miltä alunperin pulla näytti. Todennäköisesti, jos pulla olisi ollut tavallinen, se olisi säästynyt tolta kohtalolta.

Killen kastraatio

Tämä teksti on vanha, kopioitu petsien blogista ja muokattu. Ei sen takia, etten keksisi aiheita, vaan kertoakseni kuinka aina kaikki kissojen kanssa ei mene putkeen. Tosin toi on tähän asti ainoa meidän huono hetki ja toivottovasti siihen se jääkin. Tohon aikaan oltiin vasta miettimässä Kimaran tuloa meille.

 25.03.2011
"Nyt on sitten Kille leikattu. Koska Kimi oli meille tullessaan jo käsitelty ja Killelläkin oli rokotukset meille tullessaan niin tämä oli ensimmäinen kerta minulle eläinlääkärissä ikinä, ellei lasketa monta vuotta sitten vierailua hamsterin kanssa. Tai no onhan meillä suvussakin eläinlääkäri, setäni, mutta enpä osaa kuvitella kyseistä henkilöä eläinten viereen. Tai varsinkin minun kissojen.
Kaikki meni mönkään jo aamusta. Aika oli varattu kahdeksaksi, meiltä on matkaa eläinlääkäriin 3km ja autolla mentiin. Ruvettiin metsästämään Killeä 7.20 ja myöhästyttiin lääkäristä 10min, koska ei ajateltu, että Killen laitto koppaan kestäisi niin kauan. Eka yritettiin houkutella, kun ei onnistunut niin tökittiin kissaa pois sohvan alta vessaan, missä se olisi helpompi ottaa kiinni. Ralliahan se meni ja kakkaa tuli. Kille saatiin koppaan 7.52.
Onneksi Kimi ei ollut seuraamassa tuota touhua, sillä se annettiin eilen mummulleni hoitoon. Tämä sen takia, että pojat yhdessä riehuvat ja me ei pystytä tarkailemaan koko aikaa. Ehkä kärsivät eroahdistusta, mutta se on varmaan parempi, että Killen haava pysyy kiinni, koska olen lukenut kaikennäköisiä kauhutarinoita. Sitäpaitsi Kimi näytti jäävän mielellään mummulle. Lääkärissä Kille kipattiin pakkohäkkiin, koska muuten sitä ei olisi voinut käsitellä. Pikkuinen nukahti ja me saatiin mennä hetkeksi pois. Olin just menossa käymään koululla, kun tuli puhelu, että Killellä on vain toinen kives näkyvissä ja tällä aikataululla sitä ei saisi leikattua ja minulta kysyttiin leikataanko toinen kives nyt vai myöhemmin koko leikkaus. Eli 100% kastraation takaamiseksi tarvittaisiin pidempi leikkausaika ja leikkaus olisi vaikeampi. Koko kivestä ei välttämättä ole, ehkä ei ole kehittynyt vielä tai ei kehity ollenkaan tai sitten se on mahan puolella. Siellä se taas on lämpimässä, joten se on käyttökelvoton. Ultrassakaan sitä ei välttämättä näe, eli toisinsanoen Pikkuisellä Killellä on piilokives.  Sanoin, että tekevät miten parhaiten näkee ja Killeltä leikattiin näkyvä kives. Kissahan oli siis jo nukutettu,jos leikkausajankohta olisi siirtynyt, niin nukutus olisi ollut turha.
Toista kivestä ei välttämättä tarvitse leikata, jos Kille ei käyttäydy kollin tavoin. N. tunti sen jälkeen tultiin hakemaan Kille ja kaveri oli jo hereillä. Kuulemma jos on adrenaliinia niin paljon veressä, ei nukutus kestä kauan.
Matka kotiin meni hyvin, avasin kopan niin sieltähän se kaveri lähti juoksulenkille. En odottanut sellasta, sillä lukiessani muiden kokemuksista, heti nukutuksen jälkeen kissa ei edes kävele kunnolla. Sain sen takaisin vessaan viltin päälle. Nyttenkin siellä ja yrittää kairautua oven läpi. Voi pikkuista. Toivottovasti toista kivestä ei tarvitse leikata, tuo kokemus riitti varmaan sille.
 Lisäksi otettiin rokotukset ja tatuointi korvaan, vaikka tiskillä sanottiinkin, että nykyisin sirutus on parempi tapa. Kyllähän mä sen tiedän, sen verta tutkin kaikki asiat etukäteen. Jostain olen lukenut, että joka paikassa ei ole sirunlukulaitteita ja tatuoinnista näkee heti, että kyseessä ei ole villikissa. Joten olen tatuoinnin kannalla. Kimilläkin kun on tatska. Nyt on pikkuisella vihreä korva hetken aikaa."

Killehän oli ennen leikkausta tosi villi, leikkaus auttoi pikkuisen. Ainakin Killen kanssa pääsi melko pian leikkimään enemmän ja murinakin melkein loppui. Sitten alkoi hiljainen kehräys ja muutaman viikon päästä pääsi Killeä silittämäänkin. Nyt herra on jo melkein kesykissa!

Alienkissa muutama päivä leikkauksen jälkeen.

Älä jätä nälkäisiä petoja yksin

Tästä kuvasta olen oppinut, että edes kiinni olevia pakkauksia ei kannata jättää meidän petojen näkyville. Muuten käy näin. Eivätpä ole ennen avanneet pakkauksia. Ja materiaali on aika kestävä.



Seuraavaksi esittelen zooplus tilauksen. Sain tietää, että sain opiskelupaikan! Pääsen opiskelemaan yliopistoon ja sitä päätin juhlistaa tilaamalle kissoille leluja. Se on paheeni, aina kun on aihetta juhlia tai on surullinen, pitää mennä ostaa kissanleluja! Saan suurta tyydytystä siitä. Ehkä outoa, mutta parempi varmaan näin kun alkoholi tai tupakka :D Ei sen puoleen, että olisin absolutisti, mutta tällä kertaa juhlimistapana oli tuo tilaus.





Eli tällästä tilasin, tuo purnukka on silmähuuhde. Kissojen simmut ovat jonkin verran rähmineet. Vihdoinkin tilattiin klikkeri kissojen kouluttamista varten. Yllätytte, mitä kaikkea meidän katit osaavat! Tuo tunneli todennäköisesti pysyy koko ajan meillä, mutta noita paria muuta lelua ajattelin lainata myös siskoni kissalle.



Nämä tuotteet, eli harjahanska, kynsisakset ja leluhuiska saamme zooplussan palkkiokaupan kautta. Pisteitä ropisi mukavasti ekasta tilaukseksta, koska silloin tilattiin raapimispuu, kissanleluja, peti, ruokakupit... Eli harjahanska. Kommentien mukaan kissoista on kivaa ja se tuntuu hierronnalta. Meidän kisulit vähän pelkäävät hanskoja (Jaa..Pari kertaa alkuaikoina on tullut otettua ne kiinni nahkahanskoilla, muuten ei olisi saanut, villikissoja nääs) Tarkoituksena on opetella siitä pelosta pois, mikäli hanska on liian pelottava, niin kaapissa se sitten pysyy, ilmanen - ei menetetä mitään.

Kynsisaksista mietin, että mahtavatkohan olla laadukkaita kun niin "halvalla" lähtevät. Eivät siis olleet montakaan pistettä. Se selviää varmaan käytössä, mikäli tullaan käyttää. Kille ja Kimara eivät ole tarpeeks luottavaisia meihin, jotta niiden kynnet voisi käsitellä ja muutenkin eivät anna tassusta niin kuin tuo kuningas Kimi! Muutenkin, Kille on raapimispuun mestari. Aina raapimassa sitä. Alussa pelästyin kun löysin kynsiä puun juuresta, mutta luin, että se on ihan normaalia. Eli Kimin kynnet varmaan saavat käsittelyn, sillä se tykkää kiusata pienempiään, ei nyt tosin pahasti. Muutama päivä sitten meille kävi ulkona pieni onnettomuus, Kimi istui valjaissa terassilla sylissäni ja yhtäkkiä riehaantui ja vähän kynsi minua. Ilmeisesti pelästyi jotain. Tuon jälkeen ollaan kylläkin jo ulkoiltu, kaikki ok!

Huiska tuli nyt ihan muuten vaan mukaan, löytyy tuollaisia muutama kappale, mutta jo aika heikossa kunnossa. Eli tilausta odotellessa! Toivottovasti tilaus tulee isossa pahvilaatikossa, kissoja ajatellen ;)

Mökille mars!

Kesäkesäkesäkesäkesä! Meidät oltiin kutsuttu avomieheni tädin mökille. Vakituinen kissahoitajamme oli matkoilla ja olisimme kyllä saaneet jonkun käymään meillä, mutta emme viitsineet jättää kissoja pariksi päiväksi kotiin. Vakituinen kissahoitajamme on siis siskoni jolla on itsellä ragdoll ja hänet (sisko, ei kissaa) ollaan pari kertaa laitettu käymään meillä ja ruokkia kissat, paijata ja jutella niille. Tai ainakin näin mä luulen niin. Todennäköisesti tämä teinisisko on lorvinut meillä ja ollut koneella, mutta silti, kissojen kanssa on ollut joku pidemmän aikaa, eikä vain hetken ja kenties muutama rapsutuskin herui. Ja vaikka kahden päivän takia kahden tunnin matka on kissoille turhan raskas, mutta saimme kuitenkin hyödyn irti, Kimillä oli loistavat ulkoilumahdollisuudet ja pari muuta tajus, että kantokoppa voi olla ihan kiva asia.

Pakkasimme kissat (helpommin sanottu kuin tehty) ja lähdimme matkaan. Kissojen saaminen koppaan ei ole mikään helppo nakki, tai no Kimin sinne saa laitettua yleensä helposti ja nopeasti ja muutenkin hän on meidän kissoista kesyin ( kaikki kolme ovat villikissoja, niiden tarinan kerron sitten tulevaisuudessa). Kimi on myös ollut hoidossa Killen kastraation aikoihin ja otamme herran aina välillä käymään kylässä, joten hänelle autossa matkustaminen ja kantokoppa on tuttua kauraa.

Kimara ja Kimi tutkivat.

Kille on kantokopassa tuotu kotiin ja viety kaksi kertaa lääkäriin, ekalla kerralla kastraatioon ja toisella kerralla rokotukseen. En minäkään tuon jälkeen suostuis koppaan. Molemmilla kerroilla katin saaminen koppaan oli haaste, sillä asuntomme on ilman ovia. Ainoat ovet wc ja ulko-ovi tietysti. Ekalla kerralla Kille tyhjensi suolensa täydellisesti, tokalla vähän ja nyt se vaan vähän haisi - edistystä!

Kimaran ainoa koppakokemus on tulo meille kotiin. Hän olikin haastavin kaveri lähdön suhteen, mutta naisilla tunnetusti kestää ;)

Katit vöissä. Isoimmassa kopassa Kimi, keskimmäisessä Kille ja lähimmässä Kimara.

Matka sinne sujui hyvin, ilta ja tiet tyhjiä. Vähän joku yritti jostain valittaa matkan alussa, mutta hetken päästä Kimi ja Kille nukahtivat. Kimara vaan tuijotteli. Killeä joutui tökkimään onko kissa hengissä, sillä meinaan oli aika laiska asento ja kuono ihan ritilässä kiinni.

Tässä on meidän pikku mökki, kissoille paljon uutta ihmeteltävää ja uudet maisemat ikkunoista.



Kimara kerroskopassa.



Todellisuudessa Kimi ei nuku kengän kanssa, vaan tossa on menossa hulluuskohtaus, samanlainen kun se sai Kongo Kickeroo tyynyn, joka sisältää kissanminttua. Kimi nuoli kenkää hullun lailla ja pettymykseksi kengät laitettiin kaappiin. Illalala Kimi tapasi koiran (Kimi valjaissa, koira vapaana), jonkinlaisen spanielin. Odotin, että Kimin reaktio olisi tosi pelästynyt, mutta pelko paistoi vain vähän ja loppujen lopuksi Kimi vähät välitti. Koirakin vähän pelkäsi ja murisi pikkuisen, mutta ei mitään sen kummempaa välikohtauksesta onneksi tullut.




Seuraavana päivänä ulkoiltiin oikein urakalla. Kimi ulkoilutti meidän parisen tuntia aika kivasti kivikoista maastoa, ylös ja alas. Kerrankin Kimi sai mennä tasan sinne minne halusi. Muut kissat eivät varmaan tänä vuonna pääse ulkoilemaan, koska ovat vielä liian pelokkaita.




Tälläistä menoa.




Järvikin käytiin katsastamassa.



Ja sitten taas juostiin.



Kimillä niin kova kiire, ettei taluttaja pysy mukana. Onneksi kuvaaja on aina askeleen edellä!



Käytiin katsastamassa vene. Ilmeestä päätellen Kimi ei veneistä taida tykätä, mutta taluttajalle ja kuvaajalle kyllä kelpasi pieni ajelu järvellä.



Suurennos edellisestä kuvasta. Seriffi-ilme.



Kimi niiiiiin itsevarmana.



Kimille taisi tulla jano, joten vietiin se takaisin mökkiin muiden seuraksi.



"Siis täh, kuka sää niinku luulet olevas? "



Mökissä tutkittiin tietysti joka kolkka.



Kille ja kenkä.



Killen jänisasento.

Siinä olikin pari päivää kuvina. Jossain vaiheessa mökkiä tuuletettiin, koska oli niin kuuma. Ikkunassa oli hyttysverho kiinni niiteillä ja alareunasta se oli irti. Eikä sitä edes tajua, jos ei katso läheltä. Ajateltiin, tuskin kissat huomaa jaollaanhan me koko ajan paikalla. Kimi äkäsi aukon n. 10 minuutin sisällä ja päätti hypätä ulos. Onneksi mies huomasi ja juoksi kissan perässä ulos. Eipä se mihkään menny, kökötti siinä vaan. Karkaaminen on vaarallista silti, ties mihin puuhun olisi kiivennyt ja oltais jääty mökille viikoksi.

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194686436021/artikkeli/miska-kissa+oli+melkein+viikon+puussa+-+palokunta+sai+sen+alas+vasta+toisella+yrittamalla.html

Kissojen pakkaaminen oli yllättävän hankalaa(ei kuitenkaan ollut edes kovinkaan hankalaa), sillä luulis nyt, että pikkumökissä ne saa kiinni helposti, mutta sellanen juttu kuin sohva hankaloitti. Kaikki kissat kiipesivät sen sisälle. Kimi oli yllättävä kortti, ei halunnut lähteä. Ymmärrän! Oli niin kiva ulkoilla rauhallisessa ympäristössä. Kimara fiksuna naisena ymmärsi heti, että nyt on vaan pakko lähtee. Pikkuruinen Kille oli vähän ilkeä, mutta sekin saatiin aika nopeasti pakattua.
Paluumatka meni hyvin, mitä
nyt nautittiin välillä kissakuorosta, oli varmaan nälkä.


Sateisin terveisin Kille, Kimara ja Kimi

Ai että sellanen kauppareissu

Olimme lähdössä mökille (siitä postaus myöhemmin) kolmen karvaisen lapsen kanssa. Tajuttiin, että omistamme vain kaksi kantokoppaa, aikaisemmin ei ole ollut tarvetta edes kahdelle samanaikaisesti. Lähtöpäivänä päätin mennä ostamaan kolmannen kopan lähimmästä Mustista ja Mirristä.

Pelkkä matkani kauppaan oli seikkailu, koska kaupan sijainti on vähän kyseenalaisessa kaupunginosassa. Meiltä matkaa sinne on n. 2km, olin pyörällä ja onnistuin eksymään. Puhelimen navigaattori näytti, että kaipaamani katu on vain 138 kilometrin päässä. Ei ketään keltä kysyä, kello kolme päivällä ja kaduilla vain pari hieman päihtynyttä tyyppiä ja moottorisahalla aitaa leikkaava mies. Ei kiitos, selviydyn itse.

Kauppa löytyi, pyörin siellä aika kauan valitsemassa kissan kuivamuonaa (meillä lähinnä barffataan, siitäki lupaan postata joskus). En osannu päättää kumman paketin otan ja kysyin kassalla myyjältä. Päädyttiin penturuokaan, koska kissojen iän puolesta on melkein ihan sama ruokkiiko pentu vai aikuisten ruualla, Kille on laiha ja ei muutkaan ole erityisen lihavia, joten päädyin penturuokaan. Laitoin toisen paketin sivuun. Tulin kotiin ja huomasin, että myyjä oli vahingossa pakannu toisenkin paketin ruokaa, eli käytännössä olin varastanut 400g royal caninin 400g kissanruokapaketin! Soitin kauppaan ja yritin selittää asiani, mutta yhteys pätki paljon, sama toistui varmaan 7 kertaa. Sain kuitenkin asiani sanotuksi ja myöhemmin sain viestin, että saan pitää paketin, koska olin niin rehellinen. En kyllä muutenkaan olisi ehtiny taas poiketa eläinkaupassa, koska oli jo aika lähteä mökille.

Syy miksi soitin eläinkauppaan
1. Äiti on opettanut
2. Tulen käymään siellä usein
3. En halua, että minua luullaan varkaaksi

Kimi meni heti tutkimaan mitä kassista löytyy.



Ostokset kantokopan lisäksi. Kissat kävivät vähän ylikierroksilla, koska en saanut otettua kuvaa ilman, että kuvassa pyörisi joku. Pakko tutkia heti kaikki! Kuvassa Kille.
Minttuhiiret 2.9e, herkut 2e, kissanruokapussi 5.9e, toinen ilmainen (varastettu :D) ja kantokoppa tarjouksessa 9.9e.

Seriffi Kimi ja sen kätyrit

Hei vaan bloggailu! Täältä tullaan ja kovaa, toivottovasti monen postauksen merkeissä. Tämä blogi on nimensä mukaisesti Seriffi Kimin ja sen kätyreiden- Killen ja Kimaran. Blogin tarkoitus on pitää hauskat ja kissamaiset muistot yllä. Olen jo pitkään seurannut kaikenkarvaisia kissablogeja ja oli ajatuksena perustaa sellainen heti ensimmäisen kissan tultua, mutta luulin, että asiaa ei olisi ollut tarpeeksi. Nyt tuntuu, että kolmesta voisi kirjoittaa vaikka romaaneja.

Tässä itse seriffi.

Toinen kätyreistä- Kille omassa persoonassaan.

Ja tummiin pukeutuva Kimara-neiti.

Terkuin hullu kissanainen